fbpx
LIFESTYLE

Myday – viikko elämästäni, jolloin asiat eivät menneet niinkuin olisin toivonut

Ihmettelen kaikkea sitä, mitä viikko voi pitää sisällään. Mutta sattuu. Pelottaa. Haluan käpertyä sykkyrälle ja pysyä siinä. En ehkä käsitä vielä kaikkea viikon sisällä tapahtunutta. Tuntuuko shokki tältä? En tiedä.

Viikon sisään olen ajanut uunituoreen yrityksen alas ja päätynyt asumaan kolmistaan poikieni kanssa.

Kyselin joskus teiltä blogini ja sisäpiiriviestieni tilaajilta, että mikä on kolmas kategoria, mistä haluatte kuulla Ajatusmallien (uskomukset) ja Keho & Mieli yhteyden lisäksi. Äänestitte silloin, että haluatte kuulla minun elämästäni. En nyt ihan tiennyt, että ensimmäinen tekstini tulee olemaan tällainen. Koen kuitenkin, että tämän täytyy tulla ääneen sanotuksi. Haluan kertoa tällä tekstillä oman kokemukseni yksinyrittäjyydestä sekä kipeästä asiasta, joka nyt sattui samaan aikaan tapahtumaan. Jos nyt sattumia on. En tiedä jatkuuko Onnellisen tarinat pelkkänä blogina. Ehka jatkuu, ehkä ei.

Suru - myday

Miksi aloitin?

Viime vuonna sain ilon olla aivan ihanassa työssä kertakaikkisen rakastettavien ihmisten kanssa Raahen kaupungilla. Joskus syksyllä sain idean ja perustin yrityksen sivutoimisena pystyyn. Ajatuksena myydä ihmisille hyvää mieltä raikkaitten t-paitatekstien kautta yhteistyössä Kemissä asuvan, lasteni isän kanssa.

Seuraavana päivänä saimme työpaikalla kaikki kuulla, ettei meillä kaikilla välttämättä jatku sopimus vuoden 2019 puolella. Mielessäni sinkosi kysymyksiä. Jatkuuko minulla? Teinkö virheen, kun perustin yrityksen? Halusin ottaa riskin ja luottaa huomiseen.

Kun sain tiedon, ettei minunkaan sopimusta jatketa, piti tehdä uudelleen nopea päätös. Minulla ei kuitenkaan ollut koko- eikä osa-aikatöitä luvassa missään. Vain vähän säästöjä, joiden avulla tiesin saavani ruokaa kaupasta ja yritystoimintaa pyöritettyä jokun aikaa. Näin mahdollisuuden käynnistää Onnellisen uudelleen kirjoittelemalla blogikirjoituksia, sekä verkkokurssittaa ihmisiä ja vaikka mitä.

Olen tuntenut iloa, suorastaan riemua kaikkien tekstien kirjoittelusta ja somekanavien pyörittämisestä, yrittämisestä. Ainoastaan youtube-kanavan ylläpito on välillä mietityttänyt ja ollut haasteellinen. Sen hiljensin.

En tiedä ketään, joka olisi saanut yrityksen toimimaan kannattavasti muutamassa kuukaudessa. Halusin silti luottaa, että jotain reittiä pitkin rahoitus järjestyy ja sitä kautta yrityksen kehittäminen. Luotin, että tarvittaessa saan minulle kuuluvan päivärahan, koska yritystoiminta on sivutoimista ja niin alkutaipaleellaan. Olin väärässä. Niin väärässä. Byrokratian pykälät laskivat, etten pysty osoittamaan sivutoimisuutta, koska yritys on toiminut niin vähän aikaa. Mitäää??? Oikeesti????

Toivon pilkahdus ei ollutkaan sitä, mitä oletin

Juuri, kun mietin, että olenko pakotettu tämän vuoksi ajamaan yrityksen alas, saan toivon pilkahduksen. Minulle tarjottiin töitä. Vielä oman arvomaailman mukaista työtä! En voinut uskoa tuuriani. Luulin saaneeni töitä, joita voin tehdä kotoa käsin ja joka mahdollistaisi yritystoiminnan kehittämisen. Kun viimein sain kirjallisen sopimuksen allekirjoitettavaksi, tajusin, ettei se ole mitä oli suullisesti luvattu – ostosopimuksen takuupalkka oli tehty ehdolliseksi. Pahimmassa tapauksessa olisin tehnyt päivän töitä saamatta killingin killinkiä. Yritin yhden päivän ajan etsiä uutta työtä sitä löytämättä. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa yritystoiminta ennen kuin sillä oli edes mahdollisuutta näyttää mitään, koska ei työpaikkaa, ei oikeutta päivärahaan, ei mitään. Semmosta se on.

Ihan ensimmäisessä blogiartikkelissa kerron siitä, miten päästään jaloilleen epäonnistumisen jälkeen. Tiedätkö, mulla ei ole tippaakaan epäonnistunut olo. Olo ei tunnu vähääkään luuserilta. Minulla ei ole tuota uskomusta enää.

Elämäni rakkaus?

Asumme eri osoitteissa nyt puolisoni kanssa, jotta emme enempää haavoittaisi toisiamme.

Niin. Nyt olemme kolmistaan. Minä ja pojat.

Olo tuntuu heikolta. Huomaan täriseväni. Yritän tajuta mitä on tapahtunut. Käy kipeää. Sattuu, vaikka tiedän kaiken olevan kuitenkin hyvin. Siivoan, teen tilaa uudelle.

Huomaan facessa ajatelman, jossa pyydetään olemaan narisematta tyhjästä, koska jollain muulla voi olla vielä huonommin asiat. Miksi minun pitäisi verrata omaa tilannetta johonkin muuhun, jolla egon mielestä on huonommin asiat? Meillä jokaisella on omat polkumme, jonka varrella meidän ikiomat haasteet, joista juuri meidän itsemme on tarkoitus oppia jotain. Ei sen toisen. Sillä toisella on ne omat haasteet. Vertailu on tarpeetonta. Kateus on tarpeetonta. Sääli on toisen yläpuolelle asettumista.

Miksei voi vaan tuntea iloa toisen onnesta, toisen menestymisestä ja surra yhdessä toisen suruja ilman, että niitä pitäisi jotenkin arvottaa jonkun mittapuun mukaan? Itse haluan edelleen ajatella näin, koska toisiin vertaaminen missä tahansa asiassa on nopea tie vieläkin kurjempaan oloon. Ja täysin hyödytöntä.

kukkia

Käy kipeää. Saan viestin ystävältä. Se naurattaa. Ajatukset kivusta pitävät kiinni tuskassa. Tuskan keskeltä voimme hetkessä kuitenkin tuntea iloa, rakkautta, ihan mitä vain, koska kiinnitämme tuolloin huomion johonkin muualle. Hymyilen.

Käännän katseeni kiitollisuuteen. Kaikkeen siihen hyvään, mitä minulla on. Halauksia. Lapseni, ystäväni, inspiroivia yhteistyöajatuksia ja ideoita huipputyyppien kanssa. Jokapäiväinen tsemppipuhelu kaverin kanssa, joka kannustaa pitämään tavoitteissa kiinni ja tekemisessä. Niin paljon kaikkea hyvää, josta on helppo olla kiitollinen. Ilahdun.

Kiitos ♥

ONNELLINEN.FI

Kuva Pirjosta. Kuva © Olli Laisalmi

Heleijaa ♥

Tervetuloa mun blogiin ja kauppaan. Toivottavasti viihdyt. Kirjoitukset täällä pohjautuvat omiin kokemuksiini, asiakascaseihin, joita olen saanut luvan käyttää, uskomuksiin, oman voiman löytämiseen ja kaikkeen siihen mielenkiintoiseen, mitä meidän mielemme käsittelee ja kuvaa maailmaa.

MITEN VOIN AUTTAA?


Blogiartikkelit aiheella keho & mieli

 

TILAA BLOGIKIRJOITUKSET SÄHKÖPOSTIISI

TILAA ONNELLISEN YOUTUBEKANAVA



TÄSSÄ MUUTAMA MUU AIHEESEEN LIITTYVÄ POSTAUS. NAPPAA LUKULISTALLE.

One thought on “Myday – viikko elämästäni, jolloin asiat eivät menneet niinkuin olisin toivonut

  1. Olisin kyllä niin toivonut Onnelliselle jatkoa. Näitä tekstejä ja uutiskirjeitä on ollut hieno lukea, ikävä tulee, samoin kuin Youtube-videoita. On ollut hienoa olla sisäpiiriläisenä nämä kuukaudet ja olla auttamassa tätä sivustoa alkuun. Harmittaa sun puolesta.

    Samoin olisin toivonut että tuosta työpaikasta olisi tullut palkallinen kokopäivätyö. Olisit kyllä sen totisesti ansainnut. Vaikka nyt onkin vaikeaa, uskon että nurkan takana odottaa jotain todella hienoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *